Kerro mitä ajattelet

tarkoittaen, olen saanut s.postiin kysymyksiä/palautetta ja risujakin blogista, ajatuksista, tekosista jne. Nyt olis mahis kysellä tässä lisää jos huvittaa, jos kerran kiinnostaa niin miksen samalla vastaisi kaikille samaan aikaan ja julkisesti.

ps. kiitos kivoista s.posteista ja viesteistä

hieman paskapuhetta by me!

Paluu huonosti ansaitulta stop blogille- lomalta. Mitä mä sanoisin.. maailma on sekaisin.
Mä en haluisi katsoa uutisia, lukea hesaria tai kuunnella radiota, siitä on niin kauan kun oon kuullu oikeesti hyviä uutisia.. perseestä.

Same old same-o. Odotin kiinnostuneena uutisia kaupungin nuorisolautakunnan uusista jäsenistä ja voin sanoa että olen tyytyväinen, pettynyt ja huvittunut samaan aikaan.

Tyytyväinen olen mm.Puheenjohtajaan ja joihinkin jäseniin. Tässä vain hieman huvittaa että kokoomusnuoria päästetään ylipäättään yhtään mihinkään päätöksentekoon viime kohujen jälkeen.
Onnea kuitenkin Isoaholle.. siellä nähdään muutaman vuoden päästä.

Arvoisat kansalaiset kohta ovat iloiset sosiaalituen täyttämät taskumme tyhjät.. kokoomusnuori on soluttautunut arkadianmäelle shieet.


http://www.kokoomusnuoret.fi/kokoomusnuorten-antti-hakkanen-paaministeri-kataisen-erityisavustajaksi/


Nyt kun kerran kokoomusnuorista puhutaan niin mä en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, tässä kuitenkin eniten huolestuttaa päästetäänkö noita sekopäitä oikeasti vakavan päätöksenteon lähelle.

kokkeleilla taas hyviä ideoita
Koksut jenkkilässä.
aito KOK jakaa viisauksiaan

 joo o.

Click Clack Spay

 Graffititaide on mulle uusi asia. Näin tekijän näkökulmasta. Niin kauan kuin muistan sitä on aina tultu ihailtua ja oon aina ollu vähän kateellinenkin niille jotka niitä tekevät. Jotenkin se on vaan aina ollut sellainen asia mitä ei oo tullut ajatelleeksi kokeilla nuorempana.

Se mun juttu on aina ollut öljyvärit ja vesivärit, ihan skidist asti. Kuvataide kuitenkin on ollut iso osa elämää riippumatta välineistä.

Huomasin heti aloitettuani graffitien maalaamisen vertailevani itseäni taiteilijoihin jotka ovat bommanneet jo ennen kuin mä oon syntynyt. Kai se johtuu mun "kaikkihetinyt"- asenteesta.

"Graffiti on merkittävin kuvataiteen suuntaus, joka ­maailmassa on nähty viimeisen sadan vuoden aikana. Se on syntynyt kadulla ilman instituutioita ja levinnyt maailman joka kolkkaan. Viimeisten 40 vuoden aikana se on eniten dokumentoitu taiteen muoto." -Katutaiteilija Jani Tolin 12/2012

En millään jaksais odottaa tulevaa kesää. Stadi saa paljon uusia (vaneri) graffitiseiniä, niin mikäs sen parempaa kuin lähteä kaveriporukalla maalailemaan vaikka jokaiseen.

 Nyt kun kesästä puhutaan, niin eniten ehkä odotan meidän graffitiseinän avajaisbileitä.
Tulee olemaan huikeat juhlat.

Nyt meitsi lopettaa nää graffitiaiheiset postaukset already.. joojoo kaikkia kyllästyttää.

tnx, bye! xoxo

11122012

Tähän aikaan vuodesta seinät on siinä kunnossa, että mitään hienoa jälkeä ei saa aikaiseksi.. ainakaan betoniseinään joka on ollu meidän vakiomesta kesät ja syksyt. Kuitenkin jotain piti tehdä koska

a) En ole maalannut maltsun project xxx:n jälkeen ja b) junabommaukset sai inspiraation nousemaan.

Kuva: Muutaman töhryn tähden-  facebook sivu.

 Oh yeah, its alive.

Kuva: Muutaman töhryn tähden-  facebook sivu.

Ei voi muuta sanoa kuin vau. Ihan mahtavia...

Anyways, tossa lähistöllä on pitkään ollu rakennustyömaa. Muistan joskus nähneeni kyltin jossa luki ilmaista puutavaraa. Kun vaan löytyisi hyvää vaneria niin olisi tekemistä lopputalven ajan. Tunnin kiertelyn jälkeen oli aika jo luovuttaa, ei mikään yllätys sinäänsä että raksamiehet ei tiedä asioista mitään mutta c'mon? 

Lopuksi löytyi henkilö joka ohjasi roskalavoille jotka olivat täynnä vaneria, puutavaraa ym. Se oli mahtavaa.. se taas ei ollut että piti roudata paksu vaneri toiselle puolelle jakomäkeä. 

Huomaa ettei oo tullu kauheesti maalattua tänä talvena, ehti jo unohtua miten nopeesti jäätyvät sormet... ja aivot. Anyways nyt on ainakin tekemistä niin kauan kuin riittää maalia.

Kuulumisia

Eilen siis kokoustettiin graffitiseinään liittyvistä asioista. Tällä hetkellä olo on hyvin toiveikas ja olen valmistautunut kovaan duuniin.

Olen hyvin kiitollinen kaikille osapuolille jotka ovat tässä projektissa muakna ja auttavat meitä. Ainutlaatuista että olemme saaneet kokoon eri aloja edustavia ammattilaisia, jotka aidosti haluavat auttaa meitä ja jakiksen nuoria saamaan se seinä ja oleskelualue tänne.

Kyseessä ei suinkaan ole enään Jakomäkeä koskeva graffitiseinä, vaan suunniteilla on graffitiseiniä ympäri helsinkiä. Aivan huikeeta! Kunhan saan tietooni kaikki paikat joihin on varmasti jonkinlainen katutaidepaikka tulossa laitan ne tänne.

Poject xxx @Jakomäki(c) Lari Järnefelt

Kesästä tulee siis aivan huikea! Ensinnäkin haluamme järjestää jakomäkeen isot graffitiseinän avajaisbileet, kutsumme koko helsingin tutustumaan katutuaiteeseen ja myöskin pieneen lähiöömme. Kesään mennessä ovat jo muutkin alueet luultavasti saaneet graffitiaidat joten mikäs sen mahtavampaa kuin matkustella paikasta toiseen maalaamaan!

Tämän koko projektin kyse ei suinkaan ollut pelkästään graffitiseinä sen takia että maalaaminen on kivaa. Vaan taka-ajatuksena oli kuitenkin antaa nuorille mahdollisuus päästä toteuttamaan itseensä taiteen kautta ja antaa nuorille se oma paikka missä voi oleskella ystävien kanssa. Eli vaihtoehtoinen mesta ostarille ja ala-asteen pihoille. So far so good. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan näyttäisi siltä että saamme nuorille paikan joka ei ole asutuksen keskellä, eli saa sitä omaa rauhaa niin maalaajat kuin asukkaatkin.

Paljon duunia on tietysti vielä edessä ja on monia asioita joita pitäisi miettiä ja ottaa huomioon. Mä oon ainakin valmis tekemään kaikkeni sen eteen.

Tuntuu ihan mahtavalta saada jotain aikaiseksi, siis jotain hyvää aikaiseksi. Mun tavoitteena on nähdä kesällä paljon meidän nuoria graffitiseinällä maalailemassa ja pitämässä hauskaa.

mutta nyt.. nautitaan lumesta ja talvesta, palaillaan.

Välittäminen leikataan budjetista.

Voisin vannoa että viikonlopun työputken jälkeen olisin voinut ladella tänne vaikka minkälaista valitusta hoitohenkilökunnan leikkauksista, säästöistä ja median paskamaisesta kritiikistä vanhustenhoitoa ja hoitajia kohtaan..olisi vaan pitäny.
Kuulema paskinta tekstiä syntyy kun kirjottaa vihasena. Empäs tiedä, ei varmaan mun kohdalla. Mehevintä juttua syntyy kun vituttaa niin paljon että meinaa räjähtää, sitten antaa tekstin huilata pari päivää, korjailla liimailla.. ja valmis.

Kun aloitin lähihoitajaopinnot ensimmäisellä luokallani oli 33 oppilasta. Ensimmäisen vuoden jälkeen meitä oli 6. Siitä vähän matkaa eteenpäin, niin jäljelle jäi 4. En tiedä montako nyt on jäljellä, vai onko yhtään. Meidän luokka ei tietenkään ollut poikkeus, nykyinen luokkani on siis muodostettu kolmesta hajonneesta luokasta, josta on oppilaita keskeyttänyt.

Kun olin vielä naiivi sinisilmäinen penska, syyt opiskella lähihoitajaksi olivat ihan kuin jostain kliseestä maailmanparantamiselokuvasta. Minä auttaisin ihmisiä koska tahdon niin.. ihan sama vaikka palkka on pieni, saisin hyvän mielen auttamisesta ja sen sellaista roskaa...
En väitä ettenkö enään haluaisi aidosti auttaa ihmisiä, mutta myönnän vaan että syyt ovat ehkä hieman erilaiset tällä hetkellä.

Itse asiassa ala on hyvä, lähihöitajan ammatti on täydellinen turvaverkko. Kolmen vuoden opiskelun jälkeen, mulla on ammatti jota voin tehdä silloin kun haluan, melkeimpä missä haluan. Etenemismahdollisuudetkin ovat ihan ookoo, lähihoitajapohjalla pääsee helpommin opiskelemaan sairaanhoitajaksi tms. Myöskin ihmisten kanssa oleminen jatkuvassa vuorovaikutuksessa antaa jonkinlaista sisältöä elämään. Paikassa jossa olen nyt, se ihminen ketä hoidetaan on täysin riippuvainen siitä auttavasta kädestä, en oikein pysty kuvailemaan miltä tuntuu olla se joka ikäänkuin ottaisi jonkun elämän omalle vastuulleen hetkeksi.

Mun työ on kaikinpuolin raskasta, en voisi sanoa ettenkö jokus ole epäillyt pystynkö siihen oikeasti, se on raskasta henkisesti ja fyysisesti... siitä syystä aidosti suutun kun luen roskalehdistä, kuinka jossain saadaan taas niin huonoa kohtelua hoitajilta.

Sitä ei voi kukaan iltalehden toimittaja kokea, millaista on tuntea potilaan yksinäisyyden ja halun vain olla jonkun ihmisen läheisyydessä, koska pelottaa tai on paha olla. Pelkkä läsnäolo antaa jo mielenrauhaa ja hyvää oloa. Mutta mitä sitten kun on kymmenen muuta samanlaisessa tilanteessa ja minua vain yksi. Viime päivinä töissä minulla on ollut 5-10 minuuttia aikaa olla yksitellen hoidettavan ihmisen kanssa, ja nekin hoitotoimenpiteiden ohessa. Mä en ole pystynyt rupattelemaan niitä näitä omaisten kanssa vaikka olisinkin halunnut. Mä en ole voinut pitää jotain ihmistä kädestä ja olla läsnä vaikka se olisikin ollut oikein, koska minulla on kymmenen muuta jotka ansaitsevat ja tarvitsevat samanlaista kohtelua.

Pahempaa kohtelua minusta saavat hoitajat. Koska aletaan puhumaan hoitajien huonosta kohtelusta ja laiminlyönnistä politiikkojen, omaisten ja median toimesta?

Sisäistääkseni vähäisen pointtiani kirjoitan kysymyksen joka toivottavasti pistäisi miettimään.

Miksi joku nuori haluaisi opiskella sellaista alaa josta saa jatkuvasti lukea paskaa lehdistä, työtaakka on uskomaton ja  kiire kasvaa niin nopeasti että aito välittäminen leikataan pois?

Arvoisa Herra Presidentti

Ensin tuli tämä, sitten tuli tämä.

Lähes 10 prosenttia kaikista alle 18-vuotiaista lapsista tarvitsee yhteiskunnan apua turvallisen kasvun ja kehityksen varmistamiseksi, eli lastensuojelun toimenpiteitä.

  Uskon, että ongelma tunnetaan ja halutaan ratkaista, mutta kun sen syyt ja ratkaisut ovat usein monisyisiä, on tuollainen poikkihallinnollinen pohdinta välttämätöntä.

- Sauli Niinistö.

 Herra presidentti, ymmärrän huolenne. Sitä en ymmärrä miten isolla haloolla (jonkun rahoilla) perustettu työryhmäsi sai aikaiseksi nettisivun jossa lukee samanlaisia asioita kuin minun seitsemännen luokan terveystietokirjassa. (En kuseta, luin sitä yks päivä).

Kirjoitan vähän taustatietoa niin et ole ihan pihalla.
En ole oikeistolainen, sen huomaa hyvin kaukaa. En äänestänyt teitä presidenttivaaleissa. Kuitenkin oli yksi asia mikä teissä kiinnosti vaalien aikana: Hyvin vahvat ja lupaavat puheet nuorten syrjäytymisestä ja sen ehkäisystä. Se aihe on kiinnostanut minua hyvin kauan ja syystäkin. Katsos, minä asun täällä Jakomäessä, missä oletkin jo käynyt. (Harmi että et päässyt citytourille, olisin mielelläni näyttänyt sinulle pari kiinnostavaa paikkaa).

Meilläpäin syrjäytyminen käyttäisin mielummin toista termiä syrjäytettäminen, alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ala-asteella jotenkin jo tiesin kenellä kavereistani tulee olemaan hyvin raskas tie.. tunsin heidän perheet ja kaverit. Syräytyminen on suureksi osaksi periytyvää.. Se sama tyttö ala-asteelta alkaa enemmän ja enemmän muistuttamaan alkoholistiäititään, isistä puhumattakaan. Se tyttö joka sai niin huonon itsetunnon ja vaikeat elinolot kotioloistaan ei saa pullaa kotona, ei varmasti tunne naapurin lapsia, eikä varmastikaan noudata arjen lukujärjestystä (riittävä uni, rutiinit ja perheen yhteiset pelisäännöt) poimin kaikki edelliset vinkkivihkosestanne.

Mitä tässä nyt esimerkillä yritän sanoa; tämä tyttö kamppailee masennuksen, alkoholiongelmien ja voimattomuuden kanssa. Häntä ei kiinnosta mennä töihin, jatkaa koulua tai varmasti mitään muutakaan mitä yhteiskunta häneltä vaatii, ja se teidän vihkonen ei tule muuttamaan asiaa.

Ja kyllä olen ymmärtänyt oikein, "Tavallisia asioita on tarkoitettu vanhemmille"- eipä tuo vihkonen olisi kaverini äitiäkään paljoa potkaissut takapuolelle. Ainahan se ei mene näin joten Tässä erinomainen kirjoitus, kun perheessä onkin vinkkien mukaiset olosuhteet.

Olen joutunut moneen väittelyyn liittyen kampanjaanne ja tälläisellä Jakomäen lähiönuorella ei ole kauhesti poliittista tietoa esimerkiksi siitä mitä presidentin toimivaltaan kuuluu ja mihin asioihin hänen ei tulisi puuttua ja sen sellaista.. minun kantani on se että syräytymisen ehkäisemiseksi tarvittaisiin panostusta oppilashuoltoon kouluissa, suoraa demokratiaa nuorten ja päättäjien välillä, ja vaikkapa pikavipit kieltoon.
Toisen osapuolen kommenti onkin yleensä ollut se että "presidentin toimivaltaan eivät nämä kuulu ja presidentti ei voi asua eduskunnan varpaille vaatiessaan tälläisia asioita" Päinvastoin! Jos tämä on todella niin suuri ja vakava ongelma niin kuin olette antaneet ymmärtää, teidän juuri pitäisi "suurena arvojohtajana" vaatia isoja tekoja pikkuvinkkien sijaan. Kun niin suurella haloolla kampanjaa on lähdetty perustamaan niin sen pitäisi saada myös asioita tapahtumaan.

Yksi erittäin hyvä juttu tässä kampanjassa on ollut ja siitä olen hyvin kiitollinen. Kampanja on herättänyt keskustelua asiasta joka on hyvin tärkeää. Siitä saatte täyden ysin.
Loppukommentiksi tähän asiaan liittyen haluaisin lisätä, että en missään nimessä pidä vinkkejä huonoina, ne ovat harmittomia mutta samalla hyödyttömiä.

ps. Minusta oli hieman törkeää, että sä tulit meijän hoodeille, etkä edes kutsunut bileisiin.



Arvoisat kommentoijat, pyytäisin asiallisia viestejä varsinkin kun tässä on linkitettynä muidenkin tekstejä joista en halua kuulla paskapuhetta.
En tarvitse rakentavaa palautetta, kirjoittakaa itse omat kirjeenne.

-Prinsessa kuittaa.