Oon viime aikoina kelaillu ja tajunnu yhen asian. Vain tietynlaiset ihmiset pärjäävät jakiksessa. Pärjäämisellä en tarkoita tyyliin selviämistä hengissä vaan oikeasti pärjäämistä, sillee et kaikki on jees.
Jos ei osaa sanoa ei, peli on jo menetetty. Voin vannoa että tälläses paikas tulee vaikka minkälaisia tarjouksia vastaan. Nää meijän ostareiden tupacit luulee olevansa jotain.. hah toinen toistaa heikompia ne on. Ne kovimmatki murtuu jos aineista sovitaan. Voi ku ne vaa tajuis mitä oikeesti tekee.. jotenkin ku on tuntenu samat jäbät junnusta asti ja katoo vierstä tavallaan hyväksyy kaiken pikkuhiljaa.. Siin samal kyl oppii ettei kaikkee tarvitse kokea. Silti mä rakastan täs paikas sitä yhtenäisyyttä. Ne on ollu ne samat jäbät junnust asti ja ne on ne samat vieläkin.
oon nähny tyyppei keil on kykyjä,
mut ne ei tee mitää niil nykyjää.
oon kattonu vierest, miten junnu kasvo mieheks,
turtuneet kasvot,
kun huumeet vei mielen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti