Graffititaide on mulle uusi asia. Näin tekijän näkökulmasta. Niin kauan kuin muistan sitä on aina tultu ihailtua ja oon aina ollu vähän kateellinenkin niille jotka niitä tekevät. Jotenkin se on vaan aina ollut sellainen asia mitä ei oo tullut ajatelleeksi kokeilla nuorempana.
Se mun juttu on aina ollut öljyvärit ja vesivärit, ihan skidist asti. Kuvataide kuitenkin on ollut iso osa elämää riippumatta välineistä.
Huomasin heti aloitettuani graffitien maalaamisen vertailevani itseäni taiteilijoihin jotka ovat bommanneet jo ennen kuin mä oon syntynyt. Kai se johtuu mun "kaikkihetinyt"- asenteesta.
"Graffiti on merkittävin kuvataiteen suuntaus,
joka maailmassa on nähty viimeisen sadan vuoden aikana. Se on syntynyt
kadulla ilman instituutioita ja levinnyt maailman joka kolkkaan.
Viimeisten 40 vuoden aikana se on eniten dokumentoitu taiteen muoto."
-Katutaiteilija Jani Tolin 12/2012
En millään jaksais odottaa tulevaa kesää. Stadi saa paljon uusia (vaneri) graffitiseiniä, niin mikäs sen parempaa kuin lähteä kaveriporukalla maalailemaan vaikka jokaiseen.
Nyt kun kesästä puhutaan, niin eniten ehkä odotan meidän graffitiseinän avajaisbileitä.
Tulee olemaan huikeat juhlat.
Nyt meitsi lopettaa nää graffitiaiheiset postaukset already.. joojoo kaikkia kyllästyttää.
Tähän aikaan vuodesta seinät on siinä kunnossa, että mitään hienoa jälkeä ei saa aikaiseksi.. ainakaan betoniseinään joka on ollu meidän vakiomesta kesät ja syksyt. Kuitenkin jotain piti tehdä koska
a) En ole maalannut maltsun project xxx:n jälkeen ja b) junabommaukset sai inspiraation nousemaan.
Kuva: Muutaman töhryn tähden- facebook sivu.
Oh yeah, its alive.
Kuva: Muutaman töhryn tähden- facebook sivu.
Ei voi muuta sanoa kuin vau. Ihan mahtavia...
Anyways, tossa lähistöllä on pitkään ollu rakennustyömaa. Muistan joskus nähneeni kyltin jossa luki ilmaista puutavaraa. Kun vaan löytyisi hyvää vaneria niin olisi tekemistä lopputalven ajan. Tunnin kiertelyn jälkeen oli aika jo luovuttaa, ei mikään yllätys sinäänsä että raksamiehet ei tiedä asioista mitään mutta c'mon?
Lopuksi löytyi henkilö joka ohjasi roskalavoille jotka olivat täynnä vaneria, puutavaraa ym. Se oli mahtavaa.. se taas ei ollut että piti roudata paksu vaneri toiselle puolelle jakomäkeä.
Huomaa ettei oo tullu kauheesti maalattua tänä talvena, ehti jo unohtua miten nopeesti jäätyvät sormet... ja aivot. Anyways nyt on ainakin tekemistä niin kauan kuin riittää maalia.
Eilen siis kokoustettiin graffitiseinään liittyvistä asioista. Tällä hetkellä olo on hyvin toiveikas ja olen valmistautunut kovaan duuniin.
Olen hyvin kiitollinen kaikille osapuolille jotka ovat tässä projektissa muakna ja auttavat meitä. Ainutlaatuista että olemme saaneet kokoon eri aloja edustavia ammattilaisia, jotka aidosti haluavat auttaa meitä ja jakiksen nuoria saamaan se seinä ja oleskelualue tänne.
Kyseessä ei suinkaan ole enään Jakomäkeä koskeva graffitiseinä, vaan suunniteilla on graffitiseiniä ympäri helsinkiä. Aivan huikeeta! Kunhan saan tietooni kaikki paikat joihin on varmasti jonkinlainen katutaidepaikka tulossa laitan ne tänne.
Poject xxx @Jakomäki(c) Lari Järnefelt
Kesästä tulee siis aivan huikea! Ensinnäkin haluamme järjestää jakomäkeen isot graffitiseinän avajaisbileet, kutsumme koko helsingin tutustumaan katutuaiteeseen ja myöskin pieneen lähiöömme. Kesään mennessä ovat jo muutkin alueet luultavasti saaneet graffitiaidat joten mikäs sen mahtavampaa kuin matkustella paikasta toiseen maalaamaan!
Tämän koko projektin kyse ei suinkaan ollut pelkästään graffitiseinä sen takia että maalaaminen on kivaa. Vaan taka-ajatuksena oli kuitenkin antaa nuorille mahdollisuus päästä toteuttamaan itseensä taiteen kautta ja antaa nuorille se oma paikka missä voi oleskella ystävien kanssa. Eli vaihtoehtoinen mesta ostarille ja ala-asteen pihoille. So far so good. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan näyttäisi siltä että saamme nuorille paikan joka ei ole asutuksen keskellä, eli saa sitä omaa rauhaa niin maalaajat kuin asukkaatkin.
Paljon duunia on tietysti vielä edessä ja on monia asioita joita pitäisi miettiä ja ottaa huomioon. Mä oon ainakin valmis tekemään kaikkeni sen eteen.
Tuntuu ihan mahtavalta saada jotain aikaiseksi, siis jotain hyvää aikaiseksi. Mun tavoitteena on nähdä kesällä paljon meidän nuoria graffitiseinällä maalailemassa ja pitämässä hauskaa.
mutta nyt.. nautitaan lumesta ja talvesta, palaillaan.
Voisin vannoa että viikonlopun työputken jälkeen olisin voinut ladella tänne vaikka minkälaista valitusta hoitohenkilökunnan leikkauksista, säästöistä ja median paskamaisesta kritiikistä vanhustenhoitoa ja hoitajia kohtaan..olisi vaan pitäny.
Kuulema paskinta tekstiä syntyy kun kirjottaa vihasena. Empäs tiedä, ei varmaan mun kohdalla. Mehevintä juttua syntyy kun vituttaa niin paljon että meinaa räjähtää, sitten antaa tekstin huilata pari päivää, korjailla liimailla.. ja valmis.
Kun aloitin lähihoitajaopinnot ensimmäisellä luokallani oli 33 oppilasta. Ensimmäisen vuoden jälkeen meitä oli 6. Siitä vähän matkaa eteenpäin, niin jäljelle jäi 4. En tiedä montako nyt on jäljellä, vai onko yhtään. Meidän luokka ei tietenkään ollut poikkeus, nykyinen luokkani on siis muodostettu kolmesta hajonneesta luokasta, josta on oppilaita keskeyttänyt.
Kun olin vielä naiivi sinisilmäinen penska, syyt opiskella lähihoitajaksi olivat ihan kuin jostain kliseestä maailmanparantamiselokuvasta. Minä auttaisin ihmisiä koska tahdon niin.. ihan sama vaikka palkka on pieni, saisin hyvän mielen auttamisesta ja sen sellaista roskaa...
En väitä ettenkö enään haluaisi aidosti auttaa ihmisiä, mutta myönnän vaan että syyt ovat ehkä hieman erilaiset tällä hetkellä.
Itse asiassa ala on hyvä, lähihöitajan ammatti on täydellinen turvaverkko. Kolmen vuoden opiskelun jälkeen, mulla on ammatti jota voin tehdä silloin kun haluan, melkeimpä missä haluan. Etenemismahdollisuudetkin ovat ihan ookoo, lähihoitajapohjalla pääsee helpommin opiskelemaan sairaanhoitajaksi tms. Myöskin ihmisten kanssa oleminen jatkuvassa vuorovaikutuksessa antaa jonkinlaista sisältöä elämään. Paikassa jossa olen nyt, se ihminen ketä hoidetaan on täysin riippuvainen siitä auttavasta kädestä, en oikein pysty kuvailemaan miltä tuntuu olla se joka ikäänkuin ottaisi jonkun elämän omalle vastuulleen hetkeksi.
Mun työ on kaikinpuolin raskasta, en voisi sanoa ettenkö jokus ole epäillyt pystynkö siihen oikeasti, se on raskasta henkisesti ja fyysisesti... siitä syystä aidosti suutun kun luen roskalehdistä, kuinka jossain saadaan taas niin huonoa kohtelua hoitajilta.
Sitä ei voi kukaan iltalehden toimittaja kokea, millaista on tuntea potilaan yksinäisyyden ja halun vain olla jonkun ihmisen läheisyydessä, koska pelottaa tai on paha olla. Pelkkä läsnäolo antaa jo mielenrauhaa ja hyvää oloa. Mutta mitä sitten kun on kymmenen muuta samanlaisessa tilanteessa ja minua vain yksi. Viime päivinä töissä minulla on ollut 5-10 minuuttia aikaa olla yksitellen hoidettavan ihmisen kanssa, ja nekin hoitotoimenpiteiden ohessa. Mä en ole pystynyt rupattelemaan niitä näitä omaisten kanssa vaikka olisinkin halunnut. Mä en ole voinut pitää jotain ihmistä kädestä ja olla läsnä vaikka se olisikin ollut oikein, koska minulla on kymmenen muuta jotka ansaitsevat ja tarvitsevat samanlaista kohtelua.
Pahempaa kohtelua minusta saavat hoitajat. Koska aletaan puhumaan hoitajien huonosta kohtelusta ja laiminlyönnistä politiikkojen, omaisten ja median toimesta?
Sisäistääkseni vähäisen pointtiani kirjoitan kysymyksen joka toivottavasti pistäisi miettimään.
Miksi joku nuori haluaisi opiskella sellaista alaa josta saa jatkuvasti
lukea paskaa lehdistä, työtaakka on uskomaton ja kiire kasvaa niin
nopeasti että aito välittäminen leikataan pois?
Lähes 10 prosenttia kaikista alle 18-vuotiaista
lapsista tarvitsee yhteiskunnan apua turvallisen kasvun ja kehityksen
varmistamiseksi, eli lastensuojelun toimenpiteitä.
Uskon, että ongelma tunnetaan ja halutaan ratkaista, mutta kun sen syyt
ja ratkaisut ovat usein monisyisiä, on tuollainen poikkihallinnollinen
pohdinta välttämätöntä.
- Sauli Niinistö.
Herra presidentti, ymmärrän huolenne. Sitä en ymmärrä miten isolla haloolla (jonkun rahoilla) perustettu työryhmäsi sai aikaiseksi nettisivun jossa lukee samanlaisia asioita kuin minun seitsemännen luokan terveystietokirjassa. (En kuseta, luin sitä yks päivä).
Kirjoitan vähän taustatietoa niin et ole ihan pihalla.
En ole oikeistolainen, sen huomaa hyvin kaukaa. En äänestänyt teitä presidenttivaaleissa. Kuitenkin oli yksi asia mikä teissä kiinnosti vaalien aikana: Hyvin vahvat ja lupaavat puheet nuorten syrjäytymisestä ja sen ehkäisystä. Se aihe on kiinnostanut minua hyvin kauan ja syystäkin. Katsos, minä asun täällä Jakomäessä, missä oletkin jo käynyt. (Harmi että et päässyt citytourille, olisin mielelläni näyttänyt sinulle pari kiinnostavaa paikkaa).
Meilläpäin syrjäytyminen käyttäisin mielummin toista termiä syrjäytettäminen, alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ala-asteella jotenkin jo tiesin kenellä kavereistani tulee olemaan hyvin raskas tie.. tunsin heidän perheet ja kaverit. Syräytyminen on suureksi osaksi periytyvää.. Se sama tyttö ala-asteelta alkaa enemmän ja enemmän muistuttamaan alkoholistiäititään, isistä puhumattakaan. Se tyttö joka sai niin huonon itsetunnon ja vaikeat elinolot kotioloistaan ei saa pullaa kotona, ei varmasti tunne naapurin lapsia, eikä varmastikaan noudata arjen lukujärjestystä (riittävä uni, rutiinit ja perheen yhteiset pelisäännöt) poimin kaikki edelliset vinkkivihkosestanne.
Mitä tässä nyt esimerkillä yritän sanoa; tämä tyttö kamppailee masennuksen, alkoholiongelmien ja voimattomuuden kanssa. Häntä ei kiinnosta mennä töihin, jatkaa koulua tai varmasti mitään muutakaan mitä yhteiskunta häneltä vaatii, ja se teidän vihkonen ei tule muuttamaan asiaa.
Ja kyllä olen ymmärtänyt oikein, "Tavallisia asioita on tarkoitettu vanhemmille"- eipä tuo vihkonen olisi kaverini äitiäkään paljoa potkaissut takapuolelle. Ainahan se ei mene näin joten Tässä erinomainen kirjoitus, kun perheessä onkin vinkkien mukaiset olosuhteet.
Olen joutunut moneen väittelyyn liittyen kampanjaanne ja tälläisellä Jakomäen lähiönuorella ei ole kauhesti poliittista tietoa esimerkiksi siitä mitä presidentin toimivaltaan kuuluu ja mihin asioihin hänen ei tulisi puuttua ja sen sellaista.. minun kantani on se että syräytymisen ehkäisemiseksi tarvittaisiin panostusta oppilashuoltoon kouluissa, suoraa demokratiaa nuorten ja päättäjien välillä, ja vaikkapa pikavipit kieltoon.
Toisen osapuolen kommenti onkin yleensä ollut se että "presidentin toimivaltaan eivät nämä kuulu ja presidentti ei voi asua eduskunnan varpaille vaatiessaan tälläisia asioita" Päinvastoin! Jos tämä on todella niin suuri ja vakava ongelma niin kuin olette antaneet ymmärtää, teidän juuri pitäisi "suurena arvojohtajana" vaatia isoja tekoja pikkuvinkkien sijaan. Kun niin suurella haloolla kampanjaa on lähdetty perustamaan niin sen pitäisi saada myös asioita tapahtumaan.
Yksi erittäin hyvä juttu tässä kampanjassa on ollut ja siitä olen hyvin kiitollinen. Kampanja on herättänyt keskustelua asiasta joka on hyvin tärkeää. Siitä saatte täyden ysin.
Loppukommentiksi tähän asiaan liittyen haluaisin lisätä, että en missään nimessä pidä vinkkejä huonoina, ne ovat harmittomia mutta samalla hyödyttömiä.
ps. Minusta oli hieman törkeää, että sä tulit meijän hoodeille, etkä edes kutsunut bileisiin.
Arvoisat kommentoijat, pyytäisin asiallisia viestejä varsinkin kun tässä on linkitettynä muidenkin tekstejä joista en halua kuulla paskapuhetta.
En tarvitse rakentavaa palautetta, kirjoittakaa itse omat kirjeenne.
"He ovat nuoria,
jotka eivät näy missään tilastoissa. Kukaan ei tarkkaan tiedä keitä he
ovat ja mitä he tekevät."-EVA Analyysi
”Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret?”
Syrjäytyminen tarkoittaa terminä yhteisön ulkopuolelle, yhteiskunnasta
sivuun jäämistä. Eli ihminen ajautuu syystä tai toisesta häntä ympäröivän ihmisyhteisön
ulkopuolelle, sivuun, ulkopuoliseksi. Oon kelaillu jo jonki aikaa koko syrjäytymisongelmaa.. Mä
en aijo sanoa, että mulla ois syrjäytyneitä ystäviä tai että mä
tuntisin syrjäytyneitä ihmisiä.. mun mielestä koko sana on
vastenmielinen. Onks syrjäytyneitä ihmisiä, vai syrjäytettyjä ihmisiä?
Mun
käsityksen mukaan se alkaa siitä ku porukka herää todellisuuteen.
Ihmiset huomaa että pikkuhiljaa alkavat menettää oman elämänhallintansa
ja määräysvalta onkin yhteiskunnalla. Miettikääs..
Kun sä liikut kaupungilla sua seuraa sadat valvontakamerat jotka tallentavat sun jokaisen liikkeen. Muka ihmisten turvallisuuden parantamiseksi. Virkavalta päivystää joka nurkassa. Muka ihmisten turvallisuuden ylläpitämiseksi. Jos sä teet jotain väärää (lain mukaan), yhdellä ihmisellä on valta tuomita sun tekos ja antaa sulle rangaistus. Se ihminen on korkeakoulutettu eli oppinut tarpeeksi asioita ulkoa.
Sitten
tulee media joka kertoo sulle miltä sun pitää näyttää, mitä sun pitää
syödä, miten sun pitää kasvattaa sun lapset.. Ja jos sä et tee niinkun
valtio käskee, sä jäät yhteiskunnan sivuun.. ulkopuolelle. Onks se nyt
sitten syrjäytymistä vai syräyttämistä?
Jos ihminen oppii ihmisyyden, arvot, moraalin, normit, uskomukset, kielen, kulttuurin, tavat ja
tottumukset "oikein", eli yhteiskunnan hyväksymällä tavalla. Elää se ihminen sitä "normaalia" elämää. Mutta jos haluaa elää toisin.. kas kummaa syrjäytyy yhteiskunnasta.
Mä rakastan sitä kun joku kyseenalaistaa mua tai mun juttuja, tykkään väitellä, pistää vastaan ja oikeesti näyttää mitä mieltä oon. Sen takia mä voin vaikuttaa törkeeltä vittumaiselta pikku teiniltä joka ei muka oikeasti ymmärtäis asioita. Saatujen vihaisien sähköpostien ja outojen kommentien jälkeen, mä haluan kertoa jotain.
En mäkään tykkää mistään sukupuolielinten kuvista seinillä, enkä tykkää siitä ku oma nimmari tägätää sata kertaa samaan spottiin. On paikkoja joihin graffitit eivät kuulu, emmä haluais nähä niitä jonkun kauniin vanhan rakennuksen seinällä.
Voi olla ymmärrettävää miksi jotkut ihmiset näkevät vain ne pillun kuvat rapuissa, eikä isoja hienoja töitä suvilahden graffitiaidalla. Käykö helsinkiläiset, vanhemmat ihmiset, politiikot, virkamiehet, persut, tasavallan presidentti tai espoon pikkuporvarit kaupunkiretkillä ja piknikillä siellä misssä tapahtuu, meneeks ne kattomaan mitä katutaide oikeasti on, kuka sitä tekee ja millaista se on parhaimmillaan. ei
Annetaanko meille tilaa tehdä, harjoitella kehittyä ja tehä parempia töitä? ei
Ne lukee lehdestä kuinka töhryjä on siellä ja tuolla, mut eivät sitten kiinnitä huomiota seuraavan sivun katutaidenäyttelyavajaisiin. Oon joutunu kiertämään helsingin museot ja näyttelyt useaan kertaan.. musta se on hauskaa kuinka tekopyhät ihmiset muka arvostavat semivanhoja, semitaiteellisia maisematauluja Ateneumin seinällä, mutta katutaidenäyttely on jotenkin vaan niin epätaiteellista.
Ne näkee metron ikkunast ne nopeet throw upit mut kuitenkaan ei ymmärrä miksi ne on siinä ja miten vaikeeta ne siihen oli maalata. Kuuleeko kaupungin virkamiehet mun valituksen? Kiinnostaako niitä kuinka vaikeeta mulla on? Mä purkaan mun vihan,surun,ahdistuksen seinälle jotta voin mennä seuraavana päivänä semikunnos töihin.. Miksi ihmiset katsoisivat mielummin harmaaksi maalattua lankkua matkalla meltsist itikseen? Miks pitää verorahoilla maalata hienot graffitit harmaaksi tyhjäksi tilaksi?
Kaupunki näyttää tältä sen takia koska mainosyhtiöt, rakennusvirastot ja kaupungin sedät haluavat sen näyttävän tältä..
mä oon kyllästyny hienostelemaan kun mä kirjotan tästä aiheesta. Enkä mä jaksa enää luetella tekosyitä. Mä teen tätä koska mä saan tilan haltuun, se on silloin yhtä paljon mun kaupunki ku kaikkien muidenkin.
Kun on käyttäny kaiken energian, ajan, halun.. alkaa näkyy taito ja intohimo siihen mitä tekee.
Yhtiöt omistavat nykyää nää kadut, vittu sä et voi ees kävellä enää ilman et sun jokasen askeleen tallentaa kamera. Mut tää on munkin kaupunki.
Oon viime aikoina kelaillu ja tajunnu yhen asian. Vain tietynlaiset ihmiset pärjäävät jakiksessa. Pärjäämisellä en tarkoita tyyliin selviämistä hengissä vaan oikeasti pärjäämistä, sillee et kaikki on jees.
Jos ei osaa sanoa ei, peli on jo menetetty. Voin vannoa että tälläses paikas tulee vaikka minkälaisia tarjouksia vastaan. Nää meijän ostareiden tupacit luulee olevansa jotain.. hah toinen toistaa heikompia ne on. Ne kovimmatki murtuu jos aineista sovitaan. Voi ku ne vaa tajuis mitä oikeesti tekee.. jotenkin ku on tuntenu samat jäbät junnusta asti ja katoo vierstä tavallaan hyväksyy kaiken pikkuhiljaa.. Siin samal kyl oppii ettei kaikkee tarvitse kokea. Silti mä rakastan täs paikas sitä yhtenäisyyttä. Ne on ollu ne samat jäbät junnust asti ja ne on ne samat vieläkin.
oon nähny tyyppei keil on kykyjä,
mut ne ei tee mitää niil nykyjää.
oon kattonu vierest, miten junnu kasvo mieheks,
turtuneet kasvot,
kun huumeet vei mielen.
jotain hassua tapahtui.. miss mix- lehdestä otettiin yhteyttä ja he olisivat kiinnostuneet tekemään meistä sivun jutun? Ilmeisesti kahden nuoren lähiöprinsessan graffitiharrastukset kiinnostavat muitakin kun virkavaltaa.. hassua senkin takia että itsekin lueskelin junnuna tätä lehtee.. se oli sitä aikaa kun julkkisjulisteet oli in, lehdestä katottiin mukahienoja kampauksia ja lueskeltiin julkkisjuoruja.. hah teiniajat
"nyt ryhdistäydy ja kirjota jotai sinne vitun blogiis".. jos ei oo asiaa niin ei vaan oo asiaa, emmä jaksa tänne turhaan kirjotella. MUTTA pian tulee tekstiä i promise!
Mamma opetti että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin ei tarvitse sanoa mitään. Ehkä mä sitten jätän väliin raportoinnin summer upin kävijöistä, siis niistä kännisistä lapsista. Sen verran voin sanoo että tuttuun tapaan tunsin olevani väärässä paikassa. Onneksi meidän oma porukka oli kiva.
No mutta.. pointtina olikin enemmän festarifiilis ja telttailu kuin cheekin ja uniikin mestarilliset esiintymiset (yäk). Jos artisteista puhutaan ni oli siellä ne pari jotka oli ihan kiva nähä. Masa taas sai mut nii liekkeihin et..
Oli siellä hauskaa tekemistäkin, niinkun fessuilla yleensä. Funk on tietysti menossa mukana. Käytiin siellä pyörimässä ja kokeiltiin jotain uutta, nimittäin maalattii sellanen kangastuoli uuteen uskoon.
Luin just facebookista, että festareilla olisi ollut 30 000 kävijää. Roskia oli ainakin kymmenkertainen määrä.
Mä en tuu ikinä pääsemään tosta kuvasta yli. Enkä halua. Kaikkien aikojen lempparikuva, en oo ikinä nähny siistimpää. Toi sanoma on jotenki niin rohkaseva ja inspiroiva. Jotenkin niin mua...
oli mulla muutakin..
Kovaa vauhtia pusketaan eteenpäin projektin kanssa. Aikataulut suht sovittu, maalaustalkoot tiedossa ja upeat julkkarit. Uus alamainenkin palkattiin mukaan.Vasta valmistunut graaffinen suunnittelija Aleksi.
Pakostakin huolestuttaa toi HKR. Ei niin että pelottaisi, bastards vaan että helposti voi antaa julkisuuteen väärän kuvan tästä meidän jutusta.. -varsinkin kun NK on tässä niin vahvasti mukana.
Helppoa on luoda vääränlainen mielikuva niille ihmisille jotka eivät tiedä graffitikulttuurista oikein mitään. Kuvitelkaas ne stereotypiat katutaiteilijoista ja graffitimaalareista joiden mukaan kaikki me ollaan köyhiä lähiökakaroita, jotka vandalisoivat tahalleen paikkoja veronmaksajien kustannuksella. Vaikka negatiiviset mielikuvat graffiteista ovat jääneet joidenkin ihmisten mieliin, katutaidetta ja graffiteja on alettu arvostamaan koko ajan enemmän. Kai jengi alkaa pikkuhiljaa heräilee ja näkee ne sellaisena asiana kuin ne on.. Taiteena.
Meidän projektissa kyseessä on kuitenkin kaupunginlaajuinen nuorten taidenäyttely joka koostuu nuorten tekemistä töistä. Nuorilla on mahdollisuus kokeilla jotain uutta, olla mukana jutussa joka on lähtenyt nuorilta nuorille. -That's what its all about.Mulle henkilökohtaisesti on ihan sama näkeekö joku niistä osallistujista graffitimaalaamisen upeana itsensäilmaisuna, jossa voi toteuttaa hulluimmatkin mielikuvituksen tuotokset simppelin spraykannun avulla omasta mielestä koko maailman tietoisuuteen - vai onko se vaan muutama laini josta tulee kiva kuva. Jos yksikin nuori joka ei ole ennen tälläistä tehnyt kokee saman kuin mitä itse koin ensimmäistä kertaa kun otin spraymaalin käteen.. Tiedän et mun tehtävä on suoritettu.
Kulttuuri kuoleva jättää uskon eloon. Nuoriso tuo esiin mun pahimman pelon. Teen siistis Stadissa röhmystä kiltin. Meidän rakennusviraston vallasta ilki. Putipuhdas massi sai miehestä viekkaan, ja buffaaja pelkästään puhaltamas hiekkaa. Tekijää pyytää syytteinen käsi. Vahingos syyllinen tekoo pyyteettömästi.
3.4.2012 Päätimme aloittaa alueprojektin. Meitä oli siis kaksi lähiöprinsessaa ja yksi ihana aluetyöntekijä. 12.6.2012
Ihmettelen miten paljon ollaan saatu aikaiseksi näin lyhyessä ajassa.
(ottakaa huomioon ristiin menevät aikataulut, koulut ja duunit)
Alussa
oli yksi aloite ja kolme tyyppiä. Nyt meillä on joukko osaavia ja
auttavia käsiä, median huomio, projektitempaus ja tyyppejä jotka
kannustavat ja auttavat tarpeen tullen. Nuorisoasiainkeskuksen panostus
projektiin on suuri ja hyvin tärkeä. Projektiin osallistuminen viestii
luottamuksesta nuorten ideoihin ja osaamisen ja toisinpäin. Muistakaamme
graffitien historia. Graffitit luokiteltiin rikollisuudeksi ja
nollatoleranssin loputtua asenne meidän ihanaan katutaiteeseen on silti
jäänyt negatiiviselle puolelle. Mietinpähän vaan mitähän se HKR on tästä
mieltä... Emme kyllä olisi saaneet paljoakaan aikaiseksi ilman Funk On- tyyppejä. Käykää tsekkaa sivut, jäbät tekee mahtavaa duunia.
Graffitiseinä
prokkis on kuitenkin pitkäaikainen ja iso juttu, joten ennen sitä
ajattelimme herättää vähän keskustelua ja innostusta graffiteja kohtaan
toisella projektilla. PROJECT XXX
Me
kolme hömppää jotka joskus haaveilivat graffitiseinästä Jakiksessa,
aiomme nyt toteuttaa yhdessä Nuorisoasiainkeskuksen ja Funk On ry:n
kanssa Helsingin laajuisen katutaidenäyttelyn. Kaikkea näyttelystä
syntynyttä materiaalia ja keskustelua hyödynnetään luvallisten
graffitipaikkojen aikaansaamiseksi. Ajatus on sellainen että jokaisella
mukaanlähetevällä nuorisotalolla nuoret maalaavat joko kankaalle tai
vanerille graffiteja, jotka sitten pääsevät kahdeksi viikoksi esille. Ne
kiinnitetään joko seinään tai sitten nutan pihalle. Mutta..
meidän nutalla on vähän eri juttu...
Koska Jakomäen nuorisotalo on suljettuna remontin vuoksi (joka ei ole edistynyt piiitkään aikaan ollenkaan) me peitämmekin koko fuckin nuorisotalon graffitikankailla.
Selkokielellä: Meillä on ihan vitusti canvas-kankaita joihin sitten kaikki tulevat maalaamaan jotain. Isoa,pientä,rumaa,söpöä... Ja
ne kaikki maalatut kankaat kiinnitetään nuorisotalon seiniin niin että
talo peittyy maasta kattoon! Kuvitelkaapa vaan kun joko talo on
värikkäiden maalausten peitossa. Tähän
nyt sit tarvitaan paljon apua! Kaikki saavat tulla tekemään kankaille
maalauksia. Funk On jäbät pitävät workshoppeja ja ovat auttavana kätenä
esim. niille jotka eivät ole ennen graffitimaalausta kokeilleet.
Toki pidetään makeet avajaiset mutta niistä en paljasta liikaa..
Lisäksi: Prokkiksesta voi lukea huomisen eli 13.6.2012 Vartti-lehdestä ja Summeri
tulee jakikseen maanantaina 16.6.2012 kuvaamaan ja haastattelemaan
projektista. Meikäläinen taitaa jotain siellä maalailla jopa...
Must on iha jees et on tälläsiiki päivii et ulkona on tylsä ilma. Ainaki se on iha hyväksyttävää olla himassa koneella heh heh. Se oli sitten vika koulupäivä tänään, ihan kiva sellanen. Olin just esittänyt luokalle alueprojektin kun sitten sain puhelinsoiton toimittajalta joka haluaisi tehdä lehteen jutun siitä. jee edistystä. Plus että libero-lehti tulee tässä joku päivä ja siellä on mun kirjotus tästä! =)
Kiitän käsii luomas kaupunkikuvaa. Rujosta ruma, yhtä ajatuksen junaa.
So viime viikonloppuna oli Maailma kylässä festarit. Mahtava
tapahtuma jossa oli paljon keskustelua tärkeistä asioista, järjestöjä,
mahtavaa musiikkia ja ihanaa safkaa.. mutta olinkos siellä no en!
Me lähettiinki rentoon sen sijasta, liput kun hommattiin ajat sitten.
Mitäs nyt rentofestistä sanois..
miinuksia
- vähän porukkaa
- suurin osa jotain 15vee
- toisena päivänä kortit ei toiminu
- petri nygård ja pumpattava jättipillu
- ahdas anniskelualue
- (niin kuin kaikkialla muuallakin)kallista
plussia
+masa
+juju
voin kertoo et jos oisin maksanu oikeen hinnan kahen päivän lipusta nyt vituttais.
Onneks oli kivaa seuraa niin siellä jakso olla. En nyt tosiaan ymmärrä mitä siinä petrissä on? Tai siis ymmärrän mä. Esiintyy viimeisenä niin porukka on varmasti sekasin. Ja onse näköjää niin kivaa huudella vittua lapsille ja kännisille keski-iän kriisissä olevilla wnb MILF-mammoille. Ajattelin et emmä voi vihata petri nygårdii ennenku oon oikeesti nähny sen lavalla.. nyt voin. Kuinka naurettavaa kun kolmetoistavuotias tyttö mun edessä laulaa täysii "mä haluun viinaa, mä haluun pilluu.." Aloitusbiisissä petri toteaa "sanon suoraan mitä aattelen" -mitävittua.. eli sä ajattelet täyttä paskaa.
viis rivii laulo masan mukana "tasa-arvooooaaaa, ihmisille arvoo"
kaikki loput "ei me haluta työtä vaa juoda koko päivä ja nussia läpi yötä"
mutjoo oli jees..
ps. sori et ei oo kuvia, järkkärii ei siellä ilman mediakorttia sellasta saanu olla.
mitäs täs nyt sanois.. hommat pysyny suhtkoht kasassa, prokkis edenny, festareilla tullu käytyy ja ulkohengailut kuumimillaan, säästäkään ei voi valittaa.
Jos nyt prokkiksest alottais. Treffattiin tosiaan pari kaupungin tyyppiä ja jubailtiin alueprojektista ja tulevasta tempauksesta. Oltiin yhteisymmärryksessä alueen tarpeellisuudesta ja takoituksesta, mutta niin kuin pelkäsinkin nämä niinsanotut päättäjät ilmaisivat että haluavat nähdä vain upeita taideteoksia eivätkä töhryjä. Yritäppäs siinä sitten selittää "töhryjen" merkitys katutaiteessa niin että vanhemmatkin osapuolet ymmärtäisivät. Mun oma ehdoton ajatus seinään liittyen oli se että me ei alettais rajoittamaan mitä ihmiset siihen haluavat tehdä, koko pointtihan oli siinä että porukat voisivat luvallisesti tehdä omaa juttuaan. Kuitenkin ne pillukuvat ja natsimerkit voisi jättää tekemättä. Mut emmä uskokkaan että niitä pahemmin tulisi. Kuitenkin jonkinlaista arvostusta seinää kohtaan löytyisi kun kuitenkin nuoret ovat itse sitä siihen hommaamassa. Alueprojekti on kuitenkin pitkäaikainen projekti jota pitää suunnitella pitkään jotta siitä tulisi kestävä ja pitkäaikainen ratkaisu. Mutta prokkiksesta tempaukseen.
Jakomäki jäi viime syksynä ilman nuorisotaloa. Tilastojen mukaan Jakiksessa asuu lähes 600 9-18 vuotiasta nuorta jotka ovat tällä hetkellä ilman minkäänlaista oleskelupaikkaa. Kaupunki ja NK ovat leimanneet nuorisotalon olevan remontissa vaikka mitään ei ole pitkään aikaan tapahtunut. Saa nähä onko siitä tilasta enään mihinkään. Vastalauseeksi syksyllä alkaa mission-x kampanja johon osallistuvat nuorisotalot ympäri helsinkiä. Oma osallisuutemme kampanjaan on se että peitämme koko nuorisotalon canvas-kankaisiin joihin sitten saa tulla maalaamaan. Sillä pyrimme saamaan aikaan keskustelua aiheesta ja huomiota.
mieli ja ajatukset alkanu pikkusen kirkastumaan ja tuli sellane fiilis et vois kirjotella jotain..
jos suinkin jaksatte, lukaskaa tää mahtava teksti liittyen kuumaan aiheeseen - julkiseen tilaan.
Hengailu on poliittista -Kansan Uutiset
Li Anderssonin mahtava teksti julkisesta tilasta. Tekstissä kiteytyy asiat juuri niin kuin mäki ne nään. "Omistajat sanelevat mitä kaduilla ja toreilla saa tehdä, mitä saa lukea
seinissä, tolpissa ja sähkökaapeissa ja mitä rakennuksissa saa
ylipäätään tapahtua."
"Hyvät" kansalaiset on jo niin tottuneita siihen systeemiin, että kaikki on jonkun omistuksessa ja ne omistajat sanelevat säännöt. Aivan uskomatonta miten julkista tilaa rajoitetaan ja ihmisiä vahditaan jatkuvasti. Kelatkaa et mä voisin saada isommat sakot siitä et meen liimailemaan julisteita johonki rakennukseen, kuin että esim. löisin jotain ihmistä. MUTTA.. mitä mahtavinta, tekstissä kerrotaan vähän meidän alueprojektistakin.. jee lisää julkisuutta!
" Helsingin Ruuti-projektin kautta joukko nuoria yrittää saada laillista
graffitiseinää Jakomäkeen. Projektikuvauksen mukaan graffitiseinä olisi
enemmän kuin mahdollisuus maalata rauhassa, ilman pelkoa
sivaristevareista, jotka vaanivat puskissa. Luvallinen graffitiseinä
ratkaisisi yhden suurimmista ongelmista Jakomäessä. Projektin takana
olevan porukan mukaan se on, että nuorilla ei ole omaa oleskelutilaa
ulkosalla."
JA kerrotaan aivan upeasta tulevasta Asiaton oleskelu sallittu -kampanjasta.
menkääpäs nyt lukasemaan.
Itse ajattelin osallistua kampanjaan ja vaikka pystyttää piknik keskelle kamppia (se joka diggaa chinkkisafkast voi liittyä seuraan), tai vaikka mitä kaikkee muuta siistiä..
niitä on joka puolella, ja ne on inhottavia. -mainokset nimittäin.
mainokasiamainokasiaMAINOKSIAmaINOKsiaVITUNMAINOKSAvitustimainoksia.
Miettikääpäs miten siistiks me saatais kaupunki kun laitettais mainosten tilalle jotain siistiä!
en nyt tarkoita sitä että kaikki helsingin mainokset korvattais.
Miettikää vaan mitä kaikkea rumien ja provosoivien dösärimainostentilalle voisikaan tulla.
mun mielikuvitus laukkaa jo.
Eilen tuli jubailtuu yhtä ja toista tästä samasta aiheesta, ja kun heitimme ehdotuksen, että bussien kylkiin voisi tulla muutakin kun mainoksia ajatus otettiin hyvin vastaan. Tämä siis ei todellakaan ole mikään mahdottomuus, vaan meillä olisi oikeasti resursseja ja mahdollisuus kehittää jonkinlainen kampanja, missä voitaisiin tuunata bussien ja metrojen kylkiä. Bussit ja metrot viel menee, mut herrajumala ku kysyttäis mitä mieltä VR on. haha tulis sota. Ei siis ole mahdottomuus tämä. Voitais salee kehitellä jotain siistiä. Saimme HSL:n, kulttuurikeskuksen ja WCD:n isompien pamppujen yhteystietoja ja he olivat aika kiinnostuneita ajatuksesta. Ihmettelimme myös vähän ton WCD:n näkyvyyttä kaupungissa, aika tylsiä juttuja mun mielestä. WCD myöskin rahoittaa siihen liittyviä prokkiksia. Damn ku olis loputtomasti aikaa siisteihin projekteihin. Nyt ei kyllä koulu ja duuni maistu yhtään.
Nyt ihmiset kerätys klikatkaa tosta alhaalta KOMMENTOI ja KERTOKAA mitä olis kiva nähä kapungissa, dösärillä, bussin kyljessä, metrossa, tai melkeimpä missä vaan? Hassua että on paljon lukioita mut vähän juttelua. Oottepa ujoja. Olis kiva saada jotai palautetta tännekkin. kertokaa miks olisi mahtavaa saada kuvia busseihin, tai miksi se ei olisi siistiä.
Huhh mikä päivä, oon nii superinnoissani.. mitenköhän tää kirjotus onnistuu.
Elikkäs päättäjämiitti oli Ruudin järkkäämä miitinki, johon osallistui Helsingin kaupungin päättäjiä ja eri virkamiehiä. Tarkoituksena oli, että nuoret saisivat yhdessä päättäjien kanssa miettiä epäkohtia ja ratkaisuja niihin eri työryhmissä. Tämä oli siis täydellistä, koska yksi aiheista oli kaupunkikuva ja kulttuuri, mahtava tilaisuus tuoda meidän projektia esiin ja käynnistää duunit. Oltiinkin jo pikkasen jumissa ton projektin kanssa ku ei ollu oikee taustajoukkoja. Siihen tuli nyt muutos.
Meidän kaupunkikuva ja kulttuuri -ryhmään osallistui 4 nuorta ja päättäjiä mm.
Kaupunginhallituksen varajäsen ja demarinuorten pj. Timo Kontio.
Kaupunginvaltuutettu ja SKP:n pj. Yrjö Hakanen
Kaupunginvaltuutettu ja perussuomalaisten eduskuntaryhmän sihteeri Antti Valpas
Nuorisoasiainkeskuksen toimistopäällikkö Markku Toivonen
Tarkoituksena oli, että nuoret esittävät päättäjille aiheeseen liittyvät esitykset, jonka jälkeen keskustellaan pohditaan ja päätetään.
Alueprojektiesitykseni jälkeen oli jo selvää, että kaikki olivat samaa mieltä. Asian puolesta. Kai mä olin sitten niin vakuuttava kun huusin, nauroin ja löin nyrkkiä pöytään.
Aloitin ongelmakohdista, jotka ovat siis asenne katutaiteeseen, ja julkinen tila.Jos olette lukenu jotai muita höpötyksiäni aiheesta on varmaan selvää että jakiksessa nuorilla ei ole omaa tilaa. Siihen on saatava muutosta nyt heti. Asenne katutaiteeseen on muuttunut ja kehittynyt parempaan suuntaan. Kuitenkin katutaide ja graffitit liitetään vieläkin rikollisuuteen, vaikka todellisuudessa se on ilmaisemiskeino ja harrastus.. herrajumala se on TAIDETTA! kiitos vaan nollatoleranssi. Ja kun miettii miten kovasti ihmiset on taistelleet nollatoleranssia ja stop töhryille- hanketta vastaan, eikö se ole jonkinlainen kiitollisuudenoisoitus heillekkin.
Josta tulikin mieleeni hauska hesarin juttu. c'mon people?! PAKKO LUKEA! Hesari 199x?. Voi ysärii ja stereotypioita. Oon aina ajatellu, että oon syntyny väärään aikaan. Mä oon nii ysäri.
Yhdistämällä nuorten alueen ja graffitiseinän pyritään ratkaisemaan
yhden kaupunginosan ongelma.
Pikkuhiljaa muuallekin tulee ilmestymään
lisää seiniä ja alueita nuorille.(oikeasti.)
Mahtavaa, että vanhemmanpuoleiset virkamiehet yhtyivät teinitytön suunnitelmiin, tai no tietenkin he yhtyivät.On kyseessä kuitenkin mahtava toimiva ja nuorten haluama ratkaisu.
Paras osuus oli kuitenkin suunnitelman esittäminen koko porukalle, missä olivat kaikki työryhmät.
Ehkä joukossa oli pari projektia vastustavaakin, mutta sen perusteella mitä ite ymmärsin, kaikki diggasivat.
Toivottavasti pukumiehet ymmärsivät varmasti pointin kun selitin, että tämä ei ole vain idea, ajatus tai aloite tämä on vaatimus.
Lopuksi esitys oli niin menestys että sain taskut täyteen käyntikortteja, numeroita ja sähköposteja. Voittajafiilis.
Siinä
olisi palikat kohdallaan kun huonosta onnesta ja epäilyttävästä
maineesta kuuluisa Jakomäki saisi koko valtakunnan upeimman ja
kestävimmän graffitiaidan eikä yhtään vähennä median ym. kiinnostusta se
olennainen asia, että hankkeen takana on kaksi teinityttöä :) - Eiks oo mahtavasti sanottu!
Projekti siis elää ja voi hyvin. Ollaan saatu hurjasti hyvää palautetta, ja tuntuu että kaikki olisivat kiinnostuneita meidän jutusta. Lehdet on pyytäneet juttuja, ja jopa koulussa pyydettiin jonkinlaista esitystä projektista. (En ihmettele, jos en olisi tässä ite mukana niin olisin nii innostunu että varmaa lähtisin mukaan. Tottakai tällänen kiinnostaa) Nyt lähdetään sillä liikkeelle, että mä oon menossa perjantaina kokoukseen suunnitelmien kanssa hiillostamaan päättäjiä toteuttamaan tämän _nopeasti_. Kokoukseen siis tulossa kaupungin isompia pamppuja! On poliittisesta päätöksenteosta kiinni ketkä saavat näkyä kaupunkikuvassa.
Yksi tavoitteista on näyttää esimerkkiä. Oon saanu sähköpostiin kysymyksiä, että voisiko tälläinen onnistua toisella paikkakunnalla, ja miten kaikki lähti liikkeelle? Vastaus on että, kyllä! Tää ei todellakaan ole mitenkään helppoa tai nopeaa toimintaa. Pitää olla päättäväinen, kärsivällinen ja todella asian puolesta jos haluaa onnistua. Tälläisiä asioita ei toteuteta ylhäältäpäin. Aion ite tehdä kaikkeni tän eteen, ja mä en voi edes uskoa että teemme tämän vasta nyt. Ehkä paras juttu tähän asti missä oon ollu mukana! Tietäisin onnistuneeni, jos pikkuhiljaa graffitiseiniä tulisi enemmän ja enemmän lähiöihin ja helsinkiin yleensäkin. Oikeus vaatia!
Seinästä siis vähän lisää.. näyttäisi siltä että saisimme kovasti toivotun betoniseinän! mahtavaa.
"Ei mihinkää suvilahtee, mennää jakiksee" -ton lauseen haluun mä kuulla.
Tärkeintä on kuitenkin nuorten oma alue . Koko pointti on siinä, ollaan jo kyllästyneitä typeriin tilataisteluihin pienessä kylässä. Teen sosiaalipolitiikan tunnille esityksen, miten tämä projekti vaikuttaisi nuorten hyvinvointiin. (Aivan mahtavaa, että jopa opettajat ovat innostuneita tästä!) Laitan sen saman esityksen tänne, niin muutkin saa lukasta.
Lopuksi vielä kiitokset palautteesta s.postiin, ihanaa että niin paljon porukkaa on kiinnostunu asiasta! ps. jos joku on oikeasti enemmänki kiinnostunu asiasta, apu on aina tervetullutta!
Mulla on pakottava tarve kertoo asiat niin ku mä nään ne, ongelma on siinä että en siinä aina onnistu. Osaan ajatella, ja mulla aina syntyykin mahtavia ideoita ja mutta sitten kun ne pitäisi laittaa tekstiksi niin arghhh.. siksi arvostan niitä jotka osaavat pukea kaiken sanoiksi, se on lahja. Anyways, nyt on sellanen fiilis että tekis mieli vaan laittaa tänne jotain randomia. Tän koko pointtihan on se, että voin kirjotella tänne asioista jotka minua kiinnostaa,inspiroi,mietityttää,vituttaa yms.. joten blaa blaa..
Mietin täs aina välil et mitä vittua tässä maailmassa tapahtuu ja miks kaikki on niin huonosti?
mitä enemmän mietin asiaa, sitä selkeämmin tulee vastaukset; ahneus,kateus..jos haluu pärjätä nykyses systeemis on pakko olla kylmä ja paskamainen. Ei tääl ajatella ihmisten parasta, fuck no! täällä mietitään miten saadaan lisää ja lisää sitä kaikkea mitä ihminen ei tarvitse. Loppujen lopuksi tää koko systeemi on nii kieroutunu ja paskamainen, et en edes jaksa yrittää selittää siitä (niin kun kerroin aikasemmin, ajatukset kulkee, mut niit ei saa kirjotettua) Terve ihminen ei voi sopeutua näin sairaaseen yhteiskuntaan.
